Korkea renessanssi

Korkea renessanssi oli luultavasti ajanjakso Euroopan historiassa, joka näki taiteen upeimman edistymisen ja edistymisen. Aikaa leimasi rikas taiteen suojelu, herätyshumanismi ja hengelliset arvot. Renessanssia pidetään viimeisenä vaiheena Renessanssin aikakausi joka alkoi Italiassa 14-luvulla. Se oli poikkeuksellisten saavutusten ja keksintöjen ajanjakso, ja klassisessa tutkimuksessa tapahtui huomattavaa parannusta ja kehitystä. Tämän lisäksi varakkaita aristokraatteja ja kasvava keskiluokka suojelivat laajasti, jotka pystyivät riittävän hyvin arvostamaan tällä kertaa aikaansaamia taideteoksia ja joiden innostus taiteeseen sai maalarit keksimään uusia ja innovatiivisia maalaustekniikoita. Renessanssin aikakauden teoksille on ominaista vaikuttavat näkökulmat, monimutkaiset sävellykset ja luonnollisemmat hahmojen esitykset. Korkean renessanssin aikaa pidetään pitkän prosessin huipentumana, johon osallistui paljon taiteilijoiden kilpailua ja heidän halukkuutta kokeilla uusia ideoita. Maalarit pystyivät asettamaan ihmisen tunteita kankaalle geometrian, dramaattisen valon, värin ja anatomian avulla. Yhteenvetona voidaan sanoa, että renessanssin aikakauden taideteoksille on ominaista naturalismi. Renessanssin aikakaudella luotu naturalistinen maalaustyyli on niin eloisa, että näyttää siltä, ​​että maalauksessa kuvattu kohtaus todella tapahtuisi. Sille on ominaista myös valon ja sävyn dramaattinen käyttö, lineaarinen perspektiivi, muodon ja anatomian vääristymät sekä hienostunut kuva hahmoista, joissa on ihmisen tunteita. Korkea renessanssin taidetyyli inspiroi lähinnä kreikkalaista, roomalaista ja platonista perinnettä, jossa korostettiin rationaalista ajattelua ja matematiikkaa, jotka näkyivät monissa tänä aikana tuotetuissa teoksissa. Siksi voidaan sanoa, että korkean renessanssin taiteeseen vaikutti pääasiassa humanismi ja uskomukset, jotka olivat yleisiä tuolloin. Korkea renessanssi on yksi länsimaisen sivilisaation vaikutusvaltaisimmista taidekausista; se sai aikaan tieteellisiä löytöjä, teknisiä innovaatioita, edistystä kirjallisuudessa ja teatterissa sekä uuden käsityksen ihmisluonnosta.