Realismi

Realismi on maalauksen osa, joka keskittyy visuaalisesti tarkan kuvan kuvaamiseen. Realistimaalarit yrittivät vangita tarkalleen sen, mitä he näkivät tosielämässä, sen sijaan, että loivat idealisoidun version, kuten renessanssin klassiset taiteilijat tekivät.

Suurin osa varhaisista realistisista maalauksista oli muotokuvia ja maisemia (käytettiin luonnon ilmeen tallentamiseen), mutta myöhemmin niitä laajennettiin muille maalauksen osa-alueille, kuten kotien, työpaikkojen ja luonnonympäristöjen esittämiseen. Välittääkseen realismin tunteen maalauksissaan realistiset maalarit käyttivät usein värien sekoitusta, perspektiivin harmoniaa ja sävyn gradaatiota luodakseen illuusion siitä, että katsoja todella katselee tosielämän kohteita, jotka ovat kolmiulotteisia (3D). Tilavuuden oikea kuvaaminen oli erittäin tärkeitä ja käytettyjä tekniikoita, kuten varjostusta, luomaan illuusion tilavuudesta. Realistimaalarit käyttivät maalauksissaan usein myös chiaroscuroa (valon ja pimeyden kontrastia) keskittyäkseen tiettyihin esineisiin ja eristäessään ne muista.

Realismi ilmestyi ensimmäisen kerran 19-luvun puolivälissä, kun taiteilijat yrittivät kuvata, mitä he näkivät ympäröivässä maailmassa. Tämä oli ristiriidassa renessanssin ja barokin erittäin idealisoitujen kuvien kanssa, ja sitä voidaan pitää osana romantiikkaa. Realismin aikana painotettiin myös yksilöllistä kokemusta pikemminkin kuin uskontoon tai mytologiaan perustuvia käsitteitä, joita keskiajan ja varhaisrenessanssin taideteokset olivat käyttäneet (tätä kutsutaan taiteen maallistumiseksi). Realistisia maalareita kutsutaan myös naturalisteiksi, mutta realismi on tätä termiä tarkempi. Realismista tuli hallitseva muoto länsimaisessa maalauksessa 19-luvun puolivälissä ja loppupuolella, ja sitä leimaavat arkielämän teemat. Tämä erosi muista tuon ajan liikkeistä, jotka olivat joko formalistisia tai romantisteja. 19-luvun realistiset taidemaalarit halusivat vangita kohtauksia mahdollisimman uskollisesti, jotta muut ihmiset voisivat käyttää niitä mielikuvan tekemiseen yhteisestä elämästä Euroopassa ja Amerikassa. He keskittyivät erityisesti maaseudun (maaseudun) ja työväenluokan elämään, jonka romanttinen taiteilija yleensä jätti huomiotta. Monet realistiset taidemaalarit, kuten Gustave Courbet ja Jean-François Millet, maalasivat kohtauksia maanviljelijöistä maaseudulla, kun taas Thomas Eakins ja Édouard Manet kuvasivat kohtauksia elämästä suurkaupungeissa. Realismi voidaan nähdä osana teollisen vallankumouksen aikana ilmaantunutta naturalismin halua. Teollinen vallankumous muutti maaseutuelämän kaupunkiympäristöksi. Tämä pakotti monia talonpoikia ja pikkukaupunkilaisia ​​kaupunkeihin ja antoi samalla kaupunkityöläisille enemmän aikaa pohtia elämää rauhassa.

Realistimaalarit halusivat olla mahdollisimman tarkkoja kuvaaessaan elämän eri kohtauksia ja käyttivät tämän saavuttamiseksi yksityiskohtaista luonnonhavainnointia. 19-luvun puolivälin realistiset taiteilijat kommentoivat näkemäänsä ja kokemaansa jokapäiväisessä elämässä. Heidät tunnettiin "The Eye" -maalareina, koska he halusivat näyttää ihmisille asioita, joita he eivät olleet koskaan aiemmin huomanneet. Heidän ponnistelunsa johti uusiin koostumukseen, muotoon ja tekniikkaan liittyviin ideoihin, joista on tullut modernin taiteen perusta.