Carl Larsson, 1901 - Valmistautuminen peliin - taidevedos

39,99 €

sisältää verot. Toimitus lasketaan kassalla.

Taidetuotteen eritelmä

Tämä on ohi 110 vuotta vanha taideteos nimetty Peliin valmistautuminen teki uros- Ruotsalainen taidemaalari Carl Larson vuonna 1901. Sen ulkopuolella 110 vuotta vanha alkuperäinen luomus mittaa koon - Korkeus: 68 cm (26,7 ″); Leveys: 92 cm (36,2 ″) Kehystetty: Korkeus: 89 cm (35 ″); Leveys: 114 cm (44,8 ″); Syvyys: 11 cm (4,3 ″). Tämä taideteos on Nationalmuseum Tukholman digitaalisessa kokoelmassa, joka sijaitsee Tukholma, Tukholman lääni, Ruotsi. Kohteliaisuus: Tukholman kansallismuseo ja Wikimedia Commons (lisenssi - julkinen) Kuvateoksen luottoraja on:. Lisäksi suuntaus on Landschaft muoto ja sen sivusuhde on 4: 3, mikä tarkoittaa sitä pituus on 33% pidempi kuin leveys.

Valitse kohteen materiaalivaihtoehto

Tuotteen pudotusvalikko antaa sinulle mahdollisuuden valita haluamasi materiaali ja koko. Voit valita haluamasi materiaalin ja koon seuraavista vaihtoehdoista:

  • Painettu akryylilasi: Akryylilasi, jota usein kutsutaan pleksilasiksi, muuttaa alkuperäisen taideteoksen kauniiksi seinäkoristeeksi ja on hyvä vaihtoehto kangas- ja dibond-tulosteille.
  • Metallipainatus (alumiinibondi): Tämä on erinomaisella syvyydellä valmistettu alumiinidibondille tehty metallipainatus. Sen heijastamaton pinta luo nykyaikaisen ilmeen. Suora suoratulostus alumiinibibondilla on ihanteellinen alku hienostuneelle alumiinilla tuotettujen taideteosten maailmalle. Tulostamme valitsemasi taideteoksen Aluminium Dibond -vaihtoehdollesi suoraan valkoiseksi pohjustetun alumiinimateriaalin pinnalle. Värit ovat kirkkaita, hienot yksityiskohdat näyttävät erittäin selkeiltä ja painatuksella on matta ulkonäkö, jonka voit kirjaimellisesti tuntea. Tämä painatus Aluminium Dibond -levylle on suosituin lähtötason tuote ja on todella nykyaikainen tapa esitellä kuvataidetta, koska se kiinnittää huomiota taideteoksen kopioon.
  • Kangaskuva: Painettu kangas, jota ei pidä sekoittaa kankaalle maalattuun taideteokseen, on digitaalinen kopio, joka on painettu teollisesta tulostimesta. Lisäksi painettu kangas luo pehmeän ja houkuttelevan vaikutelman. Suosikkitaideteoksesi kangasjuliste antaa sinun muuttaa itsesi suureksi taideteokseksi. Kangasjulisteiden suuri etu on, että niiden paino on suhteellisen pieni, mikä tarkoittaa, että on melko helppoa ripustaa kankaalle ilman seinätelineitä. Tästä johtuen kangasjuliste sopii kaiken tyyppisille seinille.
  • Juliste (kangasmateriaali): Juliste on UV-painettu kangas, jonka pinta on mukava. Muista, että julisteen koosta riippuen lisäämme valkoisen marginaalin 2-6 cm kuvamateriaalin ympärille, mikä helpottaa kehystämistä mukautetulla kehyksellä.

Tärkeää tietoa: Yritämme kuvata taidetuotteet mahdollisimman monilla yksityiskohdilla ja näyttää ne visuaalisesti tuotetietosivuilla. Silti jotkut tulostusmateriaalien pigmentit sekä leima voivat erota jonkun toisen laitteen näytöstä. Näytön asetuksista ja pinnan kunnosta riippuen kaikkia värejä ei tulosteta 100% realistisesti. Ottaen huomioon, että kaikki käsitellään ja tulostetaan käsin, motiivin koossa ja tarkassa sijainnissa voi olla myös pieniä poikkeamia.

tuotteen

Tuotteen luokittelu: seinälle
Jäljentäminen: digitaalinen toisto
Tuotantoprosessi: Suora UV-tulostus
tuotanto: Saksa
Varastotyyppi: tuotanto tilauksesta
Käyttötarkoitus: kodin sisustus, seinäkoriste
Kuvan kohdistus: maiseman suuntaus
Kuvasuhde: 4: 3
Seuraamus: pituus on 33% pidempi kuin leveys
Kankaan valinnat: akryylilasipainatus (aidolla lasipinnoitteella), kangas, metallipainatus (alumiinibond), julistepainatus (kangaspaperi)
Piirtoalustan tulostaminen (kangas paareilla kehyksessä): 40x30cm - 16x12 ", 80x60cm - 31x24", 120x90cm - 47x35 ", 160x120cm - 63x47"
Akryylilasipainatuksen (aidolla lasipinnoitteella) kokovaihtoehdot: 40x30cm - 16x12 ", 80x60cm - 31x24", 120x90cm - 47x35 "
Julistetulostusvaihtoehdot (kangaspaperi): 40x30cm - 16x12 ", 80x60cm - 31x24", 120x90cm - 47x35 "
Alumiinipohjaiset painokokovaihtoehdot: 40x30cm - 16x12 ", 80x60cm - 31x24", 120x90cm - 47x35 "
Kuvakehys: kehystämätön lisääntyminen

Taustatietoja alkuperäisestä taideteoksesta

Taideteoksen nimi: "Peliin valmistautuminen"
Teosluokittelu: maalaus
Yleinen termi: nykytaide
Century: 20th luvulla
Vuosimalli: 1901
Teoksen ikä: 110 vuotta
Alkuperäisen taideteoksen koko: Korkeus: 68 cm (26,7 ″); Leveys: 92 cm (36,2 ″) Kehystetty: Korkeus: 89 cm (35 ″); Leveys: 114 cm (44,8 ″); Syvyys: 11 cm (4,3 ″)
Näyttely: Tukholman kansallismuseo
Museon paikka: Tukholma, Tukholman lääni, Ruotsi
Museon verkkosivusto: Tukholman kansallismuseo
Teoksen lisenssityyppi: julkisia
Kohteliaisuus: Tukholman kansallismuseo ja Wikimedia Commons

Yleistä taiteilijan taustatietoa

Artistin nimi: Carl Larson
Aliasnimet: Larsson Carl Olof, Carl Larsson, Carl Olof Larsson, Larsson Carl
Artistin sukupuoli: uros-
Taiteilijan kansallisuus: verkkokauppa
Taiteilijan ammatit: suunnittelija, taiteilija, piirretty, laatikko, taidemaalari, kuvittaja, vesiväri
Maa: Ruotsi
Artistin luokittelu: moderni taiteilija
Kuollut iässä: 66 vuotta
Syntymävuosi: 1853
Syntynyt (paikka): Tukholma, Tukholman lääni, Ruotsi
Kuoli vuosi: 1919
Kuoleman paikka: Falun, Dalarna, Ruotsi

© Copyright - Artprinta.com (Artprinta)

Lisätietoja taideteoksista Nationalmuseum Stockholmilta (© Copyright - Nationalmuseum Stockholm - www.nationalmuseum.se)

Englanti: "On todella kauheaa ulkona. Tuuli viheltää talon nivelten läpi ja lumi ei ole lunta, vaan teräviä neuloja, jotka joutuvat silmän kulmiin ... Juuri oikea aika "vira" -pelille. Tässä on tarjotin täynnä lohduttavia juomia ja kaikkia välttämättömiä tarvikkeita, ja Karin ei ole vieläkään viimeistellyt viimeisillä koristeilla, joihin kuuluu luostarin likööri, jonka hän ottaa pois hyllystä. Taustalla on itse alttari, itse järjestämäni korttipöytä. " Carl Larssonin oma kuvaus maalauksestaan ​​Reduy for a Game, kirjan nimeltä Larssons, jonka Bonniers julkaisi vuonna 1902. Carl Larssonin mainitsema "vira" oli erittäin suosittu korttipeli, joka keksittiin Ruotsissa joskus 19-luvulla. Kun kuva maalattiin, Larssonin perhe oli asettunut pysyvästi kesäasuntoonsa Sundborniin Dalarnan kukkuloille. Omaelämäkerrassa Carl Larsson kirjoittaa, että hänen vaimonsa Karin antoi hänelle ajatuksen kuvata heidän kodinsa kuvina. Kirjat Larssonin kodista Sundbornissa myytiin suurina painoksina, ja kuvat levisivät lukemattomina kopioina. Harvat kodit ympäri maailmaa ovat saaneet yhtä paljon julkisuutta. Monille ihmisille Sundborn on kaiken ruotsalaisen pohjimmiltaan tosiasia, vaikka itse asiassa Larssonilla oli hyvin kansainvälinen maku sisustuksessa. Ensimmäisiä Sundbornin vesiväreistä esiteltiin Tukholman näyttelyssä vuonna 1897. Uraauurtava kirjailija ja feministi Ellen Key näki heidät näyttelyssä ja kirjoitti artikkelin Kodin kauneudesta, joka julkaistiin Idun-lehdessä. Ellen Key halusi luoda mielipiteen "germaanista" kalustustyyliä vastaan, mikä oli tavallista silloin Ruotsissa. Se koostui tummista taustakuvista, raskaista verhoista ja verhoista, sametilla päällystetyistä sohvista ja tuoleista sekä kuivatuista kukista. Carl Larssonin vesiväreistä hän löysi jotain, joka voisi korvata tämän. Sekä Ellen Key että Karin ja Carl Larsson olivat innoittamana John Ruskinin ajatuksista kauniimmasta maailmasta, joka ulottuu tehtaiden sarjatuotantotuotteiden ulkopuolelle. Ruskinin mielestä kauneuden on tehtävä yhteistyötä toiminnon kanssa, ja taiteen ja arkkitehtuurin tehtävä oli moraalinen, koska ne loivat tarvittavat olosuhteet hengelliselle terveydelle, energialle ja ilolle. Ruskinin teoria kauneuden merkityksestä jokapäiväisessä elämässä otti William Morris käsityön alalla. Morris aloitti Taide ja käsityöt -liikkeen, joka yritti tuoda uutta elämää perinteisiin käsityöihin ja vaihtoehtona teollisuustuotteille. Liikkeen ideoita levitti erittäin vaikuttava The Studio -lehti, jonka Larssonit tilasivat. Kuuluisa Sundbornin koti on luonut Karin ja Carl Larsson. Carl osallistui aktiivisesti taidemaailman julkiseen elämään, kun taas Karinin panos jäi tuntemattomaksi 1980-luvulle saakka. Karin Larsson oli itse asiassa saanut perusteellisen taiteellisen koulutuksen. Hän osallistui Tukholman nykyiseen korkeakouluun, joka tunnetaan paremmin nimellä Konstfack, ja Kuvataideakatemiassa. Hän tapasi Carlin Pariisissa, kun hän opiskeli siellä. Avioliitonsa jälkeen hän synnytti nopeasti seitsemän lasta. Ja niin perhe-elämä ja kotitalouden hoitaminen viivät hänen aikansa ja hänen työelämänsä jäi elämään. Karin ei lakannut olemasta luova, mutta ohjasi tämän energian esimerkiksi Sundbornin sisustamiseen. Sundbornin kodista tuli hänen elämäntyönsä. Sillä talon luonne muuttui jatkuvasti perheen muuttuvien tarpeiden mukaan. "Det är så förskräckligt utomhus. Det visslar i knutarna, och snön är inte snö, utan sylar, som alla leta sig in i ögonvrårna… Här ser ni groggbrickan och teattrialjen, och Karin är ännu inte riktigt färdig med den allra sista avrundningen av det rent dekorativa, ty dit räknar sig munklikören, som hon tar ned från byffethyllan. I bakgrunden befinner sig själva sanktuarium, virabordet, ordnat av mig själv. " Så beskriver Carl Larsson bilden "Till en liten vira" i boken "Larssons" som publicerades på Bonniers förlag 1902. Viran som omnämns var ett mycket populärt kortspel som uppfanns i Sverige på 1800-talet. Familjen Larsson on hermostanut lapsensa målas bosatt sig pysyvän i sommarhuset i Sundborn, Dalarna. Carl Larsson skriver i sin självbiografi att det var Karin som gav honom vuonna att skildra sitt hem i bilder. Böcker om hemmet ja Sundborn kom ut i mycket stora upplagor tai bilderna spreds genom otaligt reproduktioner. Få hem i världen har fått sådan publicitet. För många är detta hem det svenskaste av det svenska, men makarna Larssons heminredningsideal var faktiskt mycket internationalation. De första Sundborn-akvarellerna vierailee Stockholmsutställningenissa 1897. Författaren ja ideologi Ellen Key såg dem och skrev artikeln "Skönhet i hemmen" som publicerades i tidskriften Idun. Avaimen angrep det rådande inredningsmodet, "tyskeriet" som hon kallade det, med mörka tapeter, tunga dörrdraperier ja gardiner, plyschklädda möbler ja torkade blommor. Olen Carl Larssons, joka tunnetaan fann hon det som skulle ersätta det gamla. Ellen Key ja makarna Larsson hade tagit intryck av den brittiske författaren John Ruskins tankar om en skönare värld bortom industrialismens massproducerade varor. Skönhet ja funktion måste enligt Ruskin samspela. Konsten och arkitekturen hade en moralisk uppgift att skapa förutsättningar för andlig hälsa, kraft och glädje. Ruskins lära om skönhetens betydelse i vardagslivet togs inom konsthantverket up up William Morris. Morris grundande rörelsen Taide- ja käsityöliike som ville återuppliva hantverkstraditionen som alternativ till industrivaran. Rörelsens tankar and idéer spreds bland annat genom tidskriften The Studio, som makarna Larsson prenumererade på. Hemmet ja Sundborn luovat Karin ja Carl tillsammans. Karin Larsson on antanut en gedigen konstnärlig utbildning från Tekniska skolan, nuvarande Konstfack, och Konstakademin. Hon träffade Carl ja Paris när hon studerade där. Efter giftermålet fick paret i rask takt sju navetta. Familjeliv och hushållsbestyr upptog mycket av hennes tid, ja Karin slutade att mer eller mindre att måla. Hon fick utlopp för sin luomistyö i skapande av Sundborn. Tunnista Blev Hennes Livsverk. Ett allkonstverk som skiftade karaktär or förändrades i takt med att familjens behov ändrades. Carl Larsson on harmaana Karin Bergöö enbart som mor och som hemmets vårdarinna. Hemmet i Sundborn i Dalarna var en skapelse at båda makarna Larsson men i bilderna därifrån försvinner Karins konstnärskap. De är därmed en del av den 'backlash' som då drabbade den 'Nya kvinnan', alla de yrkesarbetande kvinnor som lyckats etablera sig i det offentliga livet. Kring sekelskiftet 1900 ingick Sundborn i lanseringen av ett nytt nationellt inredningsideal och som en samhällelig model. I nationalismen uppfattades den borgerliga mannen som familjens and nationalens beskyddare medan kvinnorna placerades inom den privata sfären. Lilla Hyttnäs var i hög grad ett offentligt hem och Larssons nationella inredningsideal blev sedan vägledande for generer av svenskar. Carl deltog aktivt i tidens konstliv men Karins insats förblev anonym ända frame till 1970-talet då feministiska forskare uppmärksammade bortglömda kvinnliga konstnärskap.

saatat pitää myös

Viimeksi katsotut